Tulenjumalan poika

“Jean-Paul Le Verrier syntyi tammikuun toisena päivänä 1860. Synnytys oli erityisen pitkä ja vaikea. Kun lapsenpäästäjän syliin viimeinkin pulpahti pieni, verestä liukas poika, oli tämän kasvot jo aivan siniset. Napanuora oli kiertynyt pojan ryppyisen kaulan ympärille niin tiukkaan että lapsenpäästäjä oli leikata pienokaisen kurkun auki ratkoessaan sokerisaksilla kuristavan elämänlangan kappaleiksi. Alakerran kapakasta hälytetty pappi antoi pojalle hätäkasteen ja viimeisen voitelun yhdellä viininhajuisella henkäyksellä.

Lapsen äiti, Marie Le Verrier, ei välittänyt pojastaan enempää kuin seinänraossa vilistävistä torakoista. Pitkäksi venynyttä synnytystä hän muisti aina myöhemminkin kirota, ei niinkään sen tuskallisuuden kuin menetettyjen työpäivien vuoksi. Poikaa hän ei syyttänyt eikä kiittänyt mistään. Se että poika jäi henkiin, ei ollut hänelle ilon eikä surun aihe. Tuo ruma pieni käärö, joka kuolemaansa saakka tulisi jättämään jälkeensä kiiltävän kuolavanan kuin jättimäinen etana, oli hänelle pelkkää ilmaa.

Heti kun Jean-Paul oppi kävelemään, hänet nähtiin ylittämässä Rue de Elliä kurttuiset kasvot keskittyneeseen irvistykseen jännittyneinä. Ajurit väistelivät kiroillen likaiseen mekkoon puettua taaperoa, joka murskaavista kavioista välittämättä hoippui kapean kujan ylitse kadun parittomalta puolelta parilliselle. Vaikka Marie ei ollut pojan kanssa ylittänyt tuota katua kuin yhden ainoan kerran, Jean-Paul osasi tiensä Sibyllan luokse. Tädin muutamat ystävälliset sanat ja kuivien keksien taivaallinen maku olivat syöpyneet pysyvästi hänen autioon sydämeensä….”

<< Takaisin edelliselle sivulle