Sopimus

“Kun Ukko osti Hiitolan sotien päätyttyä, oli tilan ympärillä laajalti peltoa. Talo erottui kaukaa viljavainioiden ylitse metsänrajan häämöttäessä kaukana alarinteessä. Pellot jäivät kuitenkin pikkuhiljaa kesannolle Ukon alkaessa kokopäivätoimiseksi Alkon mannekiiniksi. Lapset eivät turpeenpuskemisesta perustaneet. Isäni Ahti karisti jo hyvissä ajoin kotikylän tomut jaloistaan ja lähti Helsinkiin lukemaan lakia. Nyyrikki-tädin täytyi rengastaa mies Australiasta saakka kun kotikulmilta ei löytynyt ketään tarpeeksi itseensä vihastunutta. Tapio-setä jäi Rauni-mummin kanssa pitämään taloa ja Ukko-vaaria pystyssä.

Ei ollut Tapiosta rukiinkylväjäksi eikä ohrannostattajaksi. Muutamana keväänä hän tiettävästi yritti nykertää siemenet peltoon mutta ei saanut itämään muuta kuin pajunversoja.
- Tärviölle tästä mentiin, Rauni oli kirjoitellut maisemakorttiin peitellessään pöhnäistä Ukkoa yöpuulle.

Seuraavana keväänä Tapio ei edes yrittänyt kylvää mitään. Hän kulki pellon halki ja junttasi männyntaimia siisteihin riveihin niin että naapurin isäntä kävi puistelemassa päätään ojanpientareella.
- Isä tiirailee tähtiä pullonpohjan läpi ja poika kylvää käpyjä. Ei taida Hiitolassa viihtyä kuin hullut.
- Sekös se tänne naapurinkin veti, Tapio huikkasi ja jatkoi junttaamista hiki otsalla pisaroiden. Tätä kaskua kerrottiin Esson baarissa vielä silloinkin kun tulin toimittamaan perunkirjoitusta isäni puolesta…”

<< Takaisin edelliselle sivulle