Pyhän Jaakobin kiusaukset

“Ottaessani jälleen kerran esiin tämän käsikirjoituskokoelman, joka monien värikkäiden vaiheiden jälkeen on joutunut haltuuni, en suinkaan tunne pelkästään ylpeyttä. Ymmärrän toki täysin kuinka arvokkaasta dokumentista on kyse ja kuinka moni tutkija olisi valmis luopumaan vaikka taivasosuudestaan voidakseen olla sijassani. Onhan osa niistä alkuperäisistä päiväkirjoista ja asiapapereista, jotka ovat minulle kulkeutuneet, peräisin keskiajalta ja siten lähes 500 vuotta vanhoja. Jo pelkästään niiden ikä tekisi niistä arvokkaita vaikka sisältö olisikin merkityksetön. Huolimatta siitä, että minulle luovutetut asiapaperit on tarkoituksellisesti lähes kaikkien henkilönimien osalta turmeltu, voin kuitenkin vakuuttaa että niiden sisältö ei ole tästä ajattelemattomasta toimenpiteestä kärsinyt vähimmässäkään määrin.

Olen tietoinen myös siitä, että monet omasta mielestään vakavasti otettavat tutkijat ovat minut tuominneet ja julistaneet huijariksi. Tämä tieto ei hätkähdytä minua millään tavalla. Heidän kritiikkinsä siitä, että olen kirjoittanut puhtaaksi monien eri dokumenttien muodostaman tarinan vain siksi että voin kieltäytyä esittämästä alkuperäisiä asiapapereita, on järjetön. Enhän ole koskaan kieltäytynyt näyttämästä aineistoani silloin kun kyseessä on ollut tieteellinen tilaisuus. Onhan itsestään selvää ettei vanhoja asiapapereita voi asettaa vapaasti kaikkien sormeiltavaksi niin kuin juorulehtiä parturin odotushuoneeseen. Kirjoittamalla puhtaaksi nuo irralliset muistiinpanot olen paremminkin säästänyt ja säilyttänyt kuin tuhonnut kulttuuriperintöä…”

<< Takaisin edelliselle sivulle