Muuttumaton/Unchangeable

“Talo oli selvästi vinossa. Perustukset olivat kai viimeinkin pettäneet ja pohjoispääty oli vajonnut alaspäin. Auki murrettu ovi retkotti toisen saranan varassa ja alakerran ikkunat oli sokaistu lyömällä lasit säpäleiksi. Sokkelin laasti oli karissut maahan ja alta näkyi kosteuden laikuttamia tiiliä. Vaikka olin asunut tuossa talossa kaksitoista vuotta en ollut koskaan pannut merkille, että sokkeli oli tosiaankin muurattu tiilistä.

Pihalla kasvava heinä kutitti polviani kerätessäni aikani kuluksi voikukan hahtuvapalloja joita kasvoi siellä täällä sekalaisen rojun seassa. En huomannut Annan saapumista ennenkuin hän alkoi puhua.
- Hyvä Luoja miltä täällä näyttää, hän henkäisi.

Hänen tukkansa oli muuttunut viime näkemästä häikäisevän valkoiseksi.
- Onhan tämä aika äkkiä rapistunut, minä sanoin. Puhalsin hahtuvat lentoon ja heitin kaljuuntuneet varret maahan.

Anna katsoi minua eikä inhon ilme muuttunut miksikään. Hänen silmänsä vain välähtivät kiukkuisesti tuntemisen merkiksi.
- No ei tämä paljon parempi ollut silloinkaan kun tässä asuttiin, hän sanoi kylmästi.
- Kyllähän me sentään pidimme tämän hyvässä kunnossa, minä sanoin.

Anna naurahti halveksivasti ja tunki käsiään syvemmälle jakkunsa taskuihin.
- Niin varmaan. Nuo räystäskouruissa kasvavat koivuntaimet olivat jo silloin leimausta vaille valmiit kaadettavaksi. Ja tämän heinikon konttasi tasaiseksi sinun kaverisi, ei sitä silloinkaan kukaan leikannut, hän sanoi jäätävästi…”

<< Takaisin edelliselle sivulle