Uurnajaiset

“En ollut koskaan erityisemmin pitänyt John C. Suttonista. Hänen mielistelevä hymynsä sai aina mahani kääntymään nurin ja kun hän tuijotti minua kosteilla kalansilmillään minun täytyi kääntää katseeni toisaalle. Jos näin hänen kutsuilla ammentavan boolimaljasta itselleen juotavaa, en voinut juoda enää lasillistakaan boolia oksentamatta. Hänessä oli kerta kaikkiaan jotakin, joka sai ihokarvani nousemaan pystyyn yhtä tehokkaasti kuin kauluksen sisään pujahtanut limainen tuhatjalkainen. Näin oli ollut ensitapaamisestamme lähtien ja kaikki se, mitä olin saanut tietää hänestä sen jälkeen, oli vain vahvistanut inhoani.

Kun liityin Ernest Henkellin tukijoukkoihin, minutkin leimattiin heti antiklonistiksi, suurelta osin juuri niistä syistä joita edellä kerroin. Kaikille oli vuosien saatossa käynyt hyvin selväksi, etten voinut sietää John C. Suttonia. Mutta toisin kuin moni oletti, se ei suinkaan johtunut siitä, että John C. oli klooni. Hänen olemuksessaan vain yksinkertaisesti oli jotakin niin kuvottavaa, etten olisi kyennyt pitämään hänestä vaikka olisin nähnyt itse isä Jumalan luovan hänet omin käsin silmieni edessä.

Minua ei suuremmin vaivannut edes se, että hän tuki kloonaamista täysin avoimesti kaikissa tilaisuuksissa. Tässä asiassa olin hänen kanssaan täysin samaa mieltä. Kloonaamisen vastustaminen oli minusta ajatuksena yhtä takapajuinen kuin aikoinaan liike, joka vastusti rokotusten antamista. Vaikka tässä asiassa olin samaa mieltä hänen kanssaan ja jokseenkin eri mieltä Henkellin kanssa, oli minun pakko liittyä Henkellin tukijoihin. Nämä vaalit olivat minulle taistelu, jossa halusin välttää Suttonin valinnan hinnalla millä hyvänsä. Vaikka hänen vastaehdokkaansa olisi ollut pahvimuki, olisin tukenut mielummin tuota mukia kuin häntä…”

<< Takaisin edelliselle sivulle