Paimentamisen sietämätön keveys

“Sade oli jatkunut yhtäjaksoisesti kolme päivää, kun nälän näännyttämä David Eath saapui SoTolle. Kadut olivat muuttuneet kanaaleiksi, joissa vihreä vesi velloi vaahtopäisinä aaltoina. Kaksi oranssiliivistä kaupungin työntekijää sorkki kadun kulmassa tympääntyneen näköisinä tukkeutuneita viemäreitä. Heillä oli vain teleskooppivartiset tökkimet, sillä pormestari Warren oli myynyt kaupungin varikolta kaiken, mistä saattoi saada vähänkin rahaa.

Toimiston ulko-oven lukulaite empi pitkään Davidin vilauttaessa kulkukorttiaan. Ensin merkkivalo muuttui punaiseksi, sitten keltaiseksi ja viimein, tuskastuttavan odotuksen jälkeen, vihreäksi. David livahti sisään, pyyhki limaiset saappaansa putsarissa ja astui SoTon ummehtuneeseen aulaan. Vastaanottovirkailijan tiski oli tyhjä niin kuin se hänen muistinsa mukaan oli aina ollutkin. Vieraskirjan näyttöpääte hehkui vihreänä mutta David ei kirjoittanut siihen nimeään. Hän harppoi suoraan hissiin ja nousi kerrokseen numero 22….”

<< Takaisin edelliselle sivulle