Oodi maitokahville

Kun neiti Amalia von Frenckell soitti toimistoon, olisin halunnut vajota maan alle. Hän oli vanhan, hankalaksi tunnetun teollisuussuvun ikuisesti elänyt vanhapiikatäti, joka oli terrorisoinut Mannerheimintien Väinölää sen rakentamisesta lähtien. Hänen sukurasituksen äkillisesti kuurouttama siskonsa, Birgitta Haapasalo-Frenckell, oli valituksillaan aiheuttanut minulle potkut edellisestä isännöintitoimistosta.
- Teidän on tultava laittamaan se mölymaakari kuriin, nariseva ääni sanoi luurin toisesta päästä.
- Mistä on kysymys, neiti von Frenckell? änkytin ja pyyhin hikeä otsaltani.
- Ei mitään kiirettä kunhan tulette iltapäivällä, neiti Frenckell tiuskaisi.
Hän löi luurin korvaani. Istuin täyden minuutin mykkä luuri vapisevassa kädessäni ja mietin kuumeisesti, mistä saisin uuden työpaikan.
Ennen lähtöäni tutustuin nopeasti asunto-osakeyhtiö Väinölän asukaskarttaan. Amalia von Frenckellillä oli koko seitsemännen kerroksen kattava huoneisto. Hänen alapuolellaan oli mykkien yhdistyksen piiritoimisto, joten siitä suunnasta tuskin kuului mitään meteliä. Kahdeksas kerros oli säveltäjä Ernest Soidinojan hallussa.
Loikin kasvot kalpeina hissiin. Korin vaipuessa yhä alemmas hytisin kuin raitiovaunukiskoille pudonnut aladoobi. Laskin mielessäni, kuinka paljon minulla oli velkaa ja montako sataa vuotta kuluisi, kun saisin sen työttömyyskorvauksella maksetuksi. Päätin kävellä Väinölään sillä tarvitsin aikaa ajatella.
Isännöintitoimistomme motto oli: “Älä ärsytä asiakkaita”. Se oli sangen viisas neuvo mutta tässä tapauksessa siitä tuskin oli minulle hyötyä. Soidinoja oli kansainvälisesti tunnettu säveltäjä, joka oli viime aikoina kärsinyt luomistukoksesta. Hän asui Väinölässä vaimonsa kanssa kulttuurirahaston stipendin turvin ja juorujen mukaan yritti liuottaa tukostaan etanolin voimalla. Neiti von Frenckell taas oli aivan oma lukunsa. Hänen vaatimuksestaan lehdenjakaja vaihtoi aamuisin huopatossut jalkaansa kuudennen kerroksen tasanteella. Von Frenckellit omistivat siksi monta lehtikonsernin osaketta, ettei moisesta pikkuseikasta oltu edes kinasteltu…

<< Takaisin edelliselle sivulle